Piikkiöläinen äiti ja bonusäiti Hanne kärsi vielä vuodenvaihteessa kovasta työstressistä, unettomista öistä, ylikuormittumisesta, painonnoususta, päänsäryistä ja niska-hartiavaivoista. Kaikki tämä keskellä uusperhe- ja erityislapsiarkea. Hanne päätti palkata itselleen valmentajan, Annan, jolle totesi tammikuun alussa; “tästä ei ole suunta kuin ylöspäin!” Tässä artikkelissa pääsemme lukemaan liikkulaisen, Hannen tarinan.
“Hei Hanne, kerro hieman itsestäsi ja siitä kuinka päädyit palkkaamaan valmentajan?”
Olen 39-vuotias piikkiöläinen äiti, bonusäiti, vaimo ja työterveyshoitaja. Elämme ihan tavallista uusperhe- ja erityislapsiarkea. Ajatus valmentajan avusta oli ollut mielessäni jo koko syksyn -22. Työstressi oli ollut hurja ja oman työn hallinta ontui pahasti. Tunsin itseni ylikuormittuneeksi ja jatkuvasti väsyneeksi. Omasta itsestä huolehtiminen oli jäänyt taka-alalle lapsiperhearjessa, paino oli hiipinyt ylöspäin ja kärsin vauvavuosien jälkeisestä kroonisesta unettomuudesta. Stressi näyttäytyikin usein aamuyön heräilynä, päänsärkynä ja niska-hartiaseudun jatkuvina jumeina. Takana oli myös laajat tutkimukset TYKS:ssa erinäisten fyysisten vaivojen ja väsymysoireiden vuoksi. Lopulta vuodenvaihteessa tein itselleni hiljaisen lupauksen, että nyt vihdoin teen jotain konkreettista oman hyvinvointini eteen! Ystäväni vinkkasi Annasta ja rohkaistuin laittamaan viestiä.
“Kerro hieman aiemmista ja nykyisistä treenitottumuksistasi”
Aiemmin olin harrastanut ryhmäliikunta-muotoisesti liikuntaa, mutta aina jossain kohtaa vuotta into treenaamiseen lopahti ja mukaan tuli fyysisiä rasitusvaivoja liian kovasta treenitahdista ja puutteellisesta palautumisesta johtuen. Annan kanssa aloitimme valmennuksen tammikuussa -23 kehonkoostumusmittauksella ja alkutesteillä. Muistan, kun alkutestien jälkeen totesin Annalle että “tästä ei ole suunta kuin ylöspäin!”
Emme lähteneet Annan kanssa miettimään tavoitteita lainkaan painonhallinnan kautta vaan tavoitteena valmennukselle oli yleisen jaksamisen koheneminen, ja energisempi sekä kevyempi olo. Kaikki muu olisi sitten plussaa. Asetin itselleni myös muutaman konkreettisen välitavoitteen: nukun vähintään 7 tuntia yössä ja jaksan tehdä sovitut treenit viikottain. Alussa pidin myös tarkkaa ruokapäiväkirjaa, jotta Anna pääsi kärryille syömisen kompastuskivistäni. Anna teki minulle kokonaisvaltaiset ravinto- ja kuntosaliohjelmat. Aloituksesta alkaen olemme tavanneet Annan kanssa kerran viikossa, yhteisen salitreenin merkeissä Kaarinan Liikussa. Näiden lisäksi olen tehnyt kävelylenkkejä ja välillä kahvakuula-treeniä kotona omin päin. Sain houkuteltua salitreeneihin mukaani myös ystäväni Katjan ja hänen kanssa olemme käyneet viikonloppuisin tekemässä salitreenin.
“Arjen ja stressin hallinta. Siinäpä melkoinen pala purtavaksi. Kuinka se sujui?”
Lähdimme Annan kanssa asteittain lisäämään yöunen määrää, mm. aikaistamalla nukkumaanmenoa alkuun 15 minuutilla. Anna antoi myös vinkkejä siihen miten syödä riittävästi ennen nukkumaanmenoa sekä ennen ja jälkeen treenien. Kiinnitin erityistä huomiota ateriarytmin säännöllisyyteen ja ruokavalion sisältöön. Kävin myös alkuvuodesta stressinhallinnan verkkokurssin, mistä sain paljon käytännön vinkkejä. Aloitin mm. uudet rentouttavat iltarutiinit ja poistin puhelimen makuuhuoneesta. Esihenkilön tuella sain myös työstressin hallintaan ja teimme konkreettisia muutoksia työhön ja lähdimme seuraamaan, että oman työn hallinta varmasti arjessa toteutuu. Matkan varrella vähensin myös kahvinjuontiani ja työpäiviin lisäsin säännöllistä taukoliikuntaa keppijumpan ja punttien liikuttelun merkeissä. Mietin ne pienimmätkin hetket, jolloin voisin palautua työn lomassa. Sovimme myös Annan kanssa, että kirjoitan joka sunnuntai viikkoraportin. Nämä olen kokenut valmennuksen aikana tosi hyvinä. Raporttia kirjoittaessa tulee pysähdyttyä tarkastelemaan mennyttä viikkoa ja tarvittaessa on voi tehdä korjausliikkeitä seuraavan viikon osalta. Annalle erityiskiitos siitä, että hän on suhteuttanut treenit aina kokonaiskuormitukseen sopiviksi. On tärkeää, että välillä mennään kevyempää, jos elämä tarjoilee prässiä.
“Muutos tässä ja nyt. Mitä näet?”
Huomaan, että muutos on lähtenyt hyvin pitkälti oman pääni sisältä. Siitä, että sain stressinhallinnan ja palautumisen tasapainoon ja aloin nukkumaan paremmin. Elämänlaatuni on parantunut, olen energisempi ja koen jaksavani paremmin erityislapsiarjessa. Entiset katkonaiset yöunet ovat vaihtuneet hyviin yöuniin. Allekirjoitankin nyt täysin sanonnan: “Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin”. Tervettä itsekkyyttä on saanut matkan varrella opetella, mutta nykyään oman jaksamisen arvottaa korkeammalle. Huomaan yhä useammin ajattelevani sitä, miten järjestän asiat niin, että pääsen treenaamaan, sen sijaan että peruisin treenin jonkin haasteen vuoksi. Tämä ajattelumallin muutos on ollut merkittävä.
Syömisen suhteen tiedän nyt paremmin mitkä valinnat tekevät minulle hyvää. Lisäksi säännöllisestä ateriarytmistä on tullut minulle automaatio ja luonnollinen osa elämää. Hyvä olo ja fiilis liikunnasta on löytynyt. Vaa-alla en ole edes käynyt alkumittauksen jälkeen, vaan oma olo ja peili ovat riittäneet minulle. On kuitenkin ollut motivoivaa huomata, että vaatteet eivät enää kiristä ja vaatekokokin on pienentynyt yhdellä koolla. Kiinteytymistä on tapahtunut kokonaisvaltaisesti, sillä senttejä on karissut vyötäröltä näiden kolmen kuukauden aikana yhteensä 13 cm, reiden ympäryksestä 4 cm ja rinnan ympäryksestä 5 cm. Lisäksi ihoni on paremmassa kunnossa. Olen myös huomannut, että kestän aiempaa paremmin vastoinkäymisiä ja stressiä. Niitähän tähän elämään meillä kaikilla kuitenkin aina mahtuu.
“Tukijoukoille kiitos tähän väliin”
Iso kiitos valmentajalleni Annalle viisaista ohjeista ja kaikesta tuesta. Erityiskiitokset myös kotijoukoille; miehelleni Henkalle, joka on mahdollistanut treeneihin lähtemisen, kuin myös appivanhemmille, jotka ovat olleet välillä lapsenvahtina, ystävälleni Katjalle treeniseurasta ja esihenkilölleni Eeva-Liisalle tuesta töissä. Yksin en olisi onnistunut. Matkani jatkuu vielä, mutta koen jo nyt, että muutos on ollut huikea! Jotain motivaatiosta, sitoutumisesta ja hyvästä yhteistyöstä minun ja Annan välillä kertoo sekin, että yhtään treeniä ei olla jätetty väliin, vaikka kahden äiti-ihmisen aikataulujen yhteensovitus ei aina ole helppo homma.
Iloinen, energinen ja sopivasti vaativa valmentaja. Lisätään voimatasoja, parannetaan liikkuvuutta mutta ennen kaikkea nostetaan kokonaisvaltainen hyvinvointi uudelle tasolle.
Tutustu valmentajaan
